Kielitaito, ja erityisesti ammatillinen kielitaito, on oleellinen osa työntekijän osaamista. Ammatillista kielitaitoa ei kuitenkaan voi oppia vain kielikurssilla – ammattikieli on tiukasti sidoksissa työympäristöön ja työtehtäviin, ja siksi sen oppiminen edellyttääkin mahdollisuutta toimia työtehtäviin kuuluvissa aidoissa vuorovaikutustilanteissa.
Ammatillisella kielitaidolla tarkoitetaan taitoa käyttää kieltä ammatille tyypillisesti. Kyse ei siis ole vain sanaston hallinnasta, vaan laajemmin kyvystä toimia odotetulla tavalla ammatille tavallisissa vuorovaikutustilanteissa. Työntekijä osaa siis huomioida puhekumppaninsa, puhetilanteen luonteen ja viestintäkanavan valitessaan tilanteeseen sopivaa puheen sävyä ja sanastoa. Esimerkiksi ympärivuorokautisessa hoivayksikössä työskentelevälle lähihoitajalle raportointi kollegalle on hyvin erilainen viestintätilanne kuin soitto asukkaan omaiselle tai asukkaan ohjaaminen päivittäisissä toimissa. Toisissa viestintätilanteissa myös kielitaidon puutteita on helpompi kompensoida kuin toisissa: esimerkiksi kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa eleet voivat tukea viestin välittymistä toisin kuin puhelinkeskustelussa.
Vaikka luokkahuoneessa tai kielikurssilla tapahtuva opiskelu ohjaisikin ammattikieleen alkeistasolta lähtien, antaa se useimmiten enemmän valmiuksia toimia niin sanotuissa yleiskieltä edellyttävissä vuorovaikutustilanteissa. Kurssilla siis opitaan sanastoa ja rakenteita, joilla voi erilaisissa arkisissa tilanteissa esimerkiksi kertoa itsestään ja muista, kuvailla, sanoittaa mielipidettä, perustella, spekuloida ja niin edelleen. Tämän yleiskielitaidon kanssa yhteen kietoutuu ammatillinen kielitaito, jossa edellä kuvattuja taitoja sovelletaan ammatillisessa kontekstissa. Ammatillisen kontekstin simulointi on tavallista ammattikieleen keskittyvissä harjoituksissa, mutta ne eivät koskaan voi täysin vastata autenttisia tilanteita työpaikan arjessa. Kielitaito elää aidossa vuorovaikutuksessa, ja ammatillinen kielitaito elää työyhteisön käytännöissä.
Kun puhutaan työtehtävään riittävästä kielitaidosta, on siis syytä kriittisesti tarkastella niitä tavallisia työtehtäviä, jotka ammattiin kuuluvat. Kun tavalliset työtehtävät ja niihin liittyvä vuorovaikutustarve tunnetaan, on mahdollista realistisemmin arvioida tähän työtehtävään riittävää kielitaitoa. Tämä riittävä kielitaito on myös lähtökohta ammatillisen kielitaidon kehitykselle: työssään aloittavalta kansainvälisesti rekrytoidulta hoiva-avustajalta tai lähihoitajalta ei voi edellyttää erinomaista ammattikielen hallintaa, sillä ammattikieli kehittyy lopulta vain työyhteisön jäsenenä toimiessa.
Ammattikielen omaksuminen vie aikaa. On arvioitu, että kohtalaisen sujuva ja luonteva suullinen ammatillinen viestintä saavutetaan noin 1–2 kyseisen alan työkokemusvuoden jälkeen. Kirjallisten taitojen omaksuminen edellyttää vielä pidempää aikaa. Kehittyminen edellyttää tilanteita, joissa työntekijän on mahdollista seurata ja itse ensin mallintaa ja sitten itsenäisesti käyttää kieltä ammatille tyypillisesti. Työyhteisön tuki onkin keskeisessä asemassa ammattikielen omaksumisessa: jokainen työyhteisön jäsen on omalla tavallaan kielimalli ammattikieltä omaksuvalle.
Työnantajille ja työyhteisöille on tarjolla onneksi jo monipuolisesti erilaisia palveluja ja materiaalia kielenoppimisen tukemiseen. Suosittelemme esimerkiksi Kielibuusti-hankkeen vinkkejä ja materiaaleja, joilla työyhteisö pääsee helposti alkuun pohtiessaan tapoja tukea kielenoppijaa. Ehkäpä kahvihuoneeseen voisi hankkia Kielibuustin tuottaman Fraaseja ja vinkkejä monikieliseen kahvihuoneeseen -vihon ja rohkaista kielenoppijaa käyttämään taskuvihkomenetelmää? Myös kielisopimuksen tekeminen on hyvä lähtökohta, jos kieliasioista puhuminen tuntuu haastavalta.
Lähteitä ja lisää luettavaa aiheesta:
Kela, M., & Komppa, J. (2013). Sairaanhoitajan työkieli – yleiskieltä vai ammattikieltä? Funktionaalinen näkökulma ammattikielen oppimiseen toisella kielellä. Puhe ja kieli, 31(4), 173–192.
Lehtimaja, I. & Kurhila, S. (2018). Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen työyhteisössä. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(5).
Seilonen, M. & Suni, M. & Härmälä, M. & Neittaanmäki, R. 2016. Ammatillisen kielitaidon arviointikokeilu terveydenhuollon alalla. Teoksessa Huhta, A. & R. Hildén (toim.) 2016. Kielitaidon arviointitutkimus 2000-luvun Suomessa. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 9. 110–141.
https://www.jyu.fi/fi/opiskelijalle/kielitietoinen-tyoharjoittelu#toc-mit-on-ammatillinen-kielitaito-
Eurooppalainen kielitaidon arvioinnin viitekehys (EVK/CEFR)