Hazel on 34-vuotias sairaanhoitaja Filippiineiltä. Hän on työskennellyt sairaanhoitajana yli vuosikymmenen eri maissa: kotimaassaan, Saudi-Arabiassa ja Hongkongissa. Hänellä oli unelma muuttaa Kanadaan sairaanhoitajaksi. Hän oli täyttänyt kaikki hakemukset ja odotti hyväksyntää uudelle mantereelle, mutta sitten korona iski maailmanlaajuisesti ja pysäytti kaikki unelmat ja suunnitelmat.
Kun Pohjois-Amerikan tie alkoi tuntua vaikealta, Hazel alkoi etsiä muita vaihtoehtoja. Selatessaan mahdollisia kohteita hän törmäsi HSS:n mainokseen Facebookissa: siinä etsittiin hakijoita, jotka haluavat työskennellä lähihoitajana Suomessa. ”Aluksi epäröin hakea, koska ajattelin, että agentuurit palkkaavat vain sairaanhoitajia Filippiineiltä tai että se voisi olla huijaus, jossa halutaan vain rahaa”, Hazel kertoo ja jatkaa: ”Mutta sitten sain sähköpostin HSS:n toimitusjohtajalta, joka kutsui minut orientaatioon. Osallistuin siihen ja opin, että yritys ja ohjelma ovat aitoja.”
Suomen kielen opiskelu ei ollut helppoa. Suomi on yksi maailman vaikeimmista kielistä, ja Hazelin piti opiskella pitkien työpäivien jälkeen. ”Oli 20 minuutin tunti neljä kertaa viikossa ja viikoittainen koe joka sunnuntai.” Onneksi Hazelin työnantaja oli hyvin tukena, ja hänelle annettiin aikaa ja rauhaa opiskeluun.
Opintojen edetessä Hazel jätti hakemuksensa Kanadaan pois ja päätti keskittyä uran rakentamiseen Suomessa. ”Tunsin jo joitain Suomessa työskenteleviä ihmisiä. Se on myös hyvin lupaava maa terveydenhuollon ammattilaisille. Palkka on 10-kertainen Filippiinien palkkaan verrattuna.”
Suomeen saavuttuaan Hazel osallistui HSS:n orientaatioon, minkä jälkeen hänet ohjattiin Vantaalle. Pian hän aloitti opinnot lähihoitajaksi. ”Meillä oli verkko-opintoja. Kävimme tunnilla kaksi kertaa viikossa puolentoista tunnin ajan. Olen hyvin kiitollinen opettajillemme, koska he olivat helposti lähestyttäviä ja ymmärtäväisiä”, Hazel kehuu. Verkko-opiskelu vaatii kuitenkin paljon itsekuria eikä ole yhtä hauskaa kuin luokassa oppiminen. Toisaalta se säästää aikaa ja rahaa ja on helppo sovittaa työviikon aikatauluun.
Valmistuminen toi Hazelille palkankorotuksen ja lisää vastuuta työssä. ”Työ on suurin piirtein samaa, mutta minulla on paljon enemmän vastuuta ja olen itsenäinen monissa tilanteissa.”
Suomi on maailman onnellisin maa maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan. Hazel ajattelee, että onnellisuus rakentuu upeasta luonnosta, kätevästä joukkoliikenteestä, hyvin hallitusta valtiosta, matalasta rikollisuudesta, lakia noudattavista kansalaisista, ilmaisesta koulutuksesta ja terveydenhuollosta.
Hazel sanoo, ettei ole koskaan kokenut Suomessa rasismia, mutta hän kuvailee suomalaisia myös kylmiksi kuin ilmasto. ”En tiedä keitä naapureni ovat. He haluavat oman tilansa ja hoitavat omat asiansa. Onneksi kollegani ovat hyvin lähestyttäviä, mukavia ja ystävällisiä. Suomalaisen onnellista naamaa ei aina näe fyysisesti, mutta sisimmässään heillä on paljon syitä olla onnellisia”, hän tiivistää kokemuksensa suomalaisista.
Hazelilla on paljon odotettavaa tulevaisuudessa. Hän haluaa jatkaa lääketieteen alalla, mutta ehkä opiskella lisää bioanalyytikoksi. Hänellä on myös unelmia, jotka ovat tuttuja niin suomalaisille kuin filippiiniläisillekin: mennä naimisiin ja saada lapsia, rakentaa talo, elää onnellista ja vaurasta elämää. ”Unelmoin myös, että minun ja kumppanini vanhemmat elävät pitkän ja terveen elämän ja näkevät, miten lapsenlapset kasvavat.”
Kaukana kotoa asuminen ei aina ole helppoa. Erityisesti Suomen kylmät ja pimeät päivät tekevät Hazelin koti-ikäväksi, mutta hän sanoo olevansa ikuisesti kiitollinen saamastaan mahdollisuudesta. Hän on myös onnellinen ja kiitollinen suomalaiselle kumppanilleen, joka tekee hänen elämästään täyden ja värikkään Suomessa.